Kuulumisia kundaliinijoogaopettajan opinnoista: oivalluksia energiakehoista
Pohdintoja kundaliinijoogan energiakeho-opista, aamusivuista ja pimeyden kohtaamisen tärkeydestä.
Kundaliinijoogaopettajan opintojani on jatkunut nyt 2,5 kuukautta. Teemme läpi koulutuksen tiettyjä harjoituksia viikko kerrallaan joka päivä, kunnes siirrymme yhteisesti uuteen teemaan ja harjoituksiin ja taas tehdään uuden teeman harjoituksia joka päivä.
Olemme nyt opinnoissa menossa viikossa, joissa tasapainotamme negatiivista, positiivista ja neutraalia mieltä, eli energiakehoja 2, 3 ja 4., joiden harjoituksia teemme viikon ajan joka päivä. Jos mietit mitä nämä oikein ovat, jatka lukemista niin opit ainakin karkeasti mistä on kyse. Opiskelen näitä asioita itsekin, eli nämä eivät ole valmiita tulkintoja tai ajatuksia, mutta näkemyksiäni oppimastani.
Taustaa: kundaliinijoogan energiakehoista ja miten näen ne itse
Kundaliinijoogassa opetetaan, että ihmisellä on yhteensä kymmenen energiakehoa, jotka oman tulkintakehykseni mukaan ovat keho kokemuksemme eri aspekteja ja puolia. Yksi näistä kehoista on fyysinen keho (5. keho), ja esimerkkejä muista kehoista ovat negatiivinen mieli, positiivinen mieli, neutraali mieli, aura ja esimerkiksi karisma.
Mainitsin nämä, koska nämä ovat ne helpoimmin ymmärrettävät kehotyypit ihan jo nimiensä perusteella. Niillä on hyvin yleistajuiset nimet siis.
energiakeholla tarkoitetaan suojaavaa mieltä, eli mielen tasoa, joka suojelee meitä vaaroilta ja ikäviltä kokemuksilta. Sitä kutsutaan myös negatiiviseksi mieleksi, mutta negatiivinen ei ole siis aina huono asia. Liiallisena, suojaava mieli eli 2. energiakeho taas tekee meistä pelokkaita ja pysähtyneitä emmekä uskalla tehdä muutoksia elämässä, jos tämä ei ole tasapainossa. Eli kuten tiedämme yleistiedollakin, negatiivinen ajattelu on parhaimmillaan meitä suojaavaa, mutta pahimmillaan meitä rajoittavaa.
Nähdäkseni tuo suojaava mieli taas alkaa helposti dominoida mitä vanhemmaksi tulemme. Tulemme liian mukavuudenhaluisiksi ja pelokkaiksi tehdä muutoksia elämäämme, vaikka niitä kipeästi tarvitsisimme. Kun meistä tulee ns. aikuisia, meistä tulee vähän liiankin aikuisia, ja unohdamme elää täysillä ja tuntemattomaan hyppäämisestä tulee hankalaa. Parkkiinnumme tietyille raiteille.
energiakeho on eteen päin suuntaava mieli, jota myös positiiviseksi mieleksi kutsutaan, joka taas on se puoli meistä joka suhtautuu asioihin innolla, ennakkoluulottomuudella, heittäytymisellä ja uskalluksella.
Tämä on se puoli meistä, joka uskaltaa hypätä tuntemattomaan ja uskaltaa ottaa riskejä. Kun ajattelemme asioista positiivisesti, tämä mielen taso on aktiivinen. Epätasapainossa, tämä mieli taas ottaa liian suuria riskejä ja on rajaton, ja voi aiheuttaa meille vaaraa. Eli jos positiivinen mieli dominoi ja on ns. epätasapainossa, saatamme liftata ja hypätä sarjamurhaajan takapenkille. Saatamme sanoa liikaa kyllä, silloinkin kun tekisi mieli sanoa ei.
Sanoisin oman elämänkokemukseni perusteella, että tämä mieli dominoi teini-iässä ja nuoruudessa, kun melko huolettomastikin teemme päätöksiä ja kokeilemme asioita emmekä huomioi niiden riskejä. Se ei ole aina huono asia, mutta suunnilleen tuossa iässä moni muistaa varmasti polttaneensa näppinsä tai tehneensä jotain hieman hullulta tuntuvaa, jota ei nyt ehkä uskaltaisi tehdä.
4. energiakeho on neutraali mieli tai meditatiivinen mieli, intuition ääni, joka tasapainottaa hulttiopäistä kolmatta mieltä ja pelkoihin taipuvaista 2. mieltä.
Kun kaikki nämä kolme edellä mainittua energiakehoa ovat tasapainossa, uskallamme tehdä muutoksia suuntiin, jotka auttavat meitä kasvamaan ja elämään mielekästä elämää, mutta hallitsemme riskit ja osaamme ennakoida realistisemmin.
Kaikkia näitä tarvitaan, ja kaikilla meillä on omat haasteemme näiden tasapainottelussa. Negatiiviseen ajatteluun taipuvaisen on hyvä oppia positiivista ja neutraalia ajattelua, kun taas yltiöpositiivisen olisi hyvä oppia myös näkemään asioiden riskit ja vaarat. Mikään ääripää ei ole hyväksi kenellekään.
Teemme nyt juurikin näiden kehojen harjoituksia, mikä on ollut omalla tavallaan maailmaa mullistavaa ja puhdistavaa.
Hauskaa on, että kehollisten harjoitusten lisäksi meillä on tehtävänä kirjoittaa joka viikko itsereflektiivisia harjoituksia viikon teemaan liittyen. Itse kirjoitan joka päivä Antti Holman podcastissa joskus mainittuja aamusivuja, ja siitä on kyllä ollut hyötyä luovuuden kaikkien aspektien avaamisessa. Kirjoitan mitä mieleen juolahtaa, ja välillä toki käsittelen oppimiseen liittyviä teemojakin. Aamusivuilla homma lähtee vaan helposti laukalle, mutta niin sen kuuluukin toimia. Luovuus kukkii kun sille ei aseteta turhia rajoja.
Kirjoituksien lisäksi, tehtävä tällä viikolla on meditaatiokävely ja /tai jonkin kodin sopukan perusteellinen siivoaminen. Perusteluna on, että siivoamisessa tai esimerkiksi kävelyssä ajatukset järjestyvät.
Kuten aiemmin olenkin kirjoittanut tänne, meditaatiota voi tehdä monin eri tavoin ja keinoin, eli aina ei tarvitse istua risti-istunnassa munkkiasennossa, vaan ajatuksiaan voi organisoida erilaisissa flow-tiloissa ja erilaisin työkaluin, hieman sitä kuunnellen mitä mieli ja keho milloinkin kaipaa. Voi käyttää erilaisia riittejä tai rituaaleja, jopa taikoja asioiden toteuttamiseksi.
Voiko muita edes auttaa, jos ei kohtaa omaa pimeyttään?
Jos palaamme hieman tähän kundaliinijoogaopettajan opintomatkaani, tässä lähestymistavassa, ainakaan tämän opettajan toimesta, ei ole toksista positiivisen ajattelun kumbaijaata ja heilutella käsiä ja torjuta negatiivista ajattelua, vaan me työstetään itseämme reflektoiden ja omaa pimeyttä ja elämän kuonaa pintaan nostaen, käsitellen ja ihan rehellisesti.
Jokaiselle on toki oma valinta, paljonko pystyy ja haluaa käsitellä asioita, mutta säälihän se olisi, jos jättäisi tällaisessa antautumisen prosessissa omat kuonat käsittelemättä. Itsellehän siitä vain haittaa olisi.
Näihin opintoihin ja tähän prosessiin liittyy myös paljon sellaista raakaa kipua, mitä nousee pintaan, kun pitää jatkuvasti pysähtyä itsensä äärelle. Siksi jotkut muut joogaopettajan opinnot eivät olisi olleet oma juttu, ei ainakaan ensialkuun.
En halua olla mikään fitness-joogaopettaja, vaan aidosti läsnäoleva ihminen, joka oikeasti pystyy auttamaan muita niillä metodeilla, arvoilla ja sillä elämänkokemukslla mitä olen kerryttänyt. Pitää todella tuntea itsensä ja oma pimeytensä, jotta voi auttaa muita vastaavissa tilanteissa.
En usko, että kukaan voi olla kauhean hyvä henkisten metodien opettaja muille, jos ei itsessään täysin kohtaa ja myönnä myös pimeyttä. Sitähän meissä kaikissa on. Sen pimeyden työstössä voi myös paremmin auttaa muita kun on rehellisesti ihminen, jolla on rikkonaisuuksia ja epätäydellisyyksiä. Niitä meissä kaikissa on.
Sitä kuuluisaa valoa ja rakkautta kohti voi mielestäni mennä vain niin, että työstetään itseämme kaikkine tasoinemme, myös se pimeä puoli hyväksyen ja sitä rakastaen, siitä oppien.
Rauhaa voi tuntea lähinnä silloin kun on itselleen rehellinen, ja siinä on se syy, miksi lähdin tälle matkalle.
Kaikki kuona pintaan, käsittelyyn, ja vain sillä tavalla pystyn oikeasti rakentamaan itselleni aitoa ja mielekästä elämää, joka näyttää minulta. Lopulta siitä onkin kyse: miten rakennan omasta elämästäni mahdollisimman autenttista, etten kadu kuolinvuoteellani sitä, että elin vain muiden odotuksia varten.